Matka alkakoon!
21:17 autolla Ilpoisista kohti Turun lentokenttaa ja iki-ihanaa terminaali kakkosta. Nelja minuuttia ennen maaraaikaa check-in-tiskille ja rinkat ruumaan. Suoraan boardingjonoon ja odottamaan koneeseen paasya. Suurinpiirtein niihin aikoihin, kun olisi pitanyt paasta lenkoneella ylailmoihin, alettiin matkustajia paastaa koneeseen.
Heti, kun koneen ovet saatiin kiinni, lahti kone rullaamaan kiitoradalle. Kaksi ja puoli tuntia ilmassa – ihan vain silmanrapays… Niinhan sita voisi luulla… Vatsani oli erimielta. Valittomasti nousun jalkeen naama valkoiseks ja Konosta sai tosissaan pidatella.
Koneen laskeuduttua, ja kun paastiin ulos, alkoi olokin kohentua. Taisi olla eilinen salaatti vahan jytympaa tavaraa! 
Wizzairin airport transfer Renu loytyi helposti mutta kuskia ei sitten niinkaan helposti…
Kolmen vartin odottelun jalkeen joku kysyi minua ja toista suomalaista juippia nimelta seka hyppasi rattiin. Rallikuski veteli pikkuteita reilummalla kaasujalalla ja parinkymmenen minuutin matkan jalkeen olimmekin jo Regency Suites hotellin parkkiksella, Madach terilla.
Kartta esille… “Missas me ollaan… No mennaan tonne…” Taman vuoden reissulla on sentaan kartta mukana jo ekalla pysahdyksella. 
Vasen, oikea, loiva oikea, 12min, loiva oikea ja Szent Istvan korut 22. 2Night Hostel. Kello on kohta kaksi yolla – vahan jo ramasee. Koodi 96 tauluun ja Matt heraa.
“Wait a second, Ill come down.” Mukavan oloinen nuori budapestilainen vie meidat ylos ja juttelee kaikenlaista siina sivussa.
Ovet aukeavat meidan “spacey doubleen”. Jep… Huone on yli 40nelion kokoinen ja 4-5m korkea. Enormous, I would say. Kamat pois ja nukkumaan… Raitiovaunu 24/7, tanskalaisia, kanni, pyramidin rakennus – help me god!
Pyramidin rakennuksesta ilmestyy viesti 2nighthostelin FB-sivuille seuraavana paivana:
Kirjoitusvirheista syytan qwertz-nappaimistoa ja kuluneita nappuloita, joista ei tieda mita painaa…2night HostelThis morning one of our guests woke up with a pile of chairs on him, a table at the side of his bed, bins and an ironing board (wtf??) on the table. And he wasn’t angry. You know, he was snoaring, and at five in the morning his roommates figured it’d make sense to cover him with.. whatever – instead of waking him up. It did make sense.
I’m so proud of our polite and intelligent guests!
Viimeisimmät kommentit